on mistä kaikesta jään tänä kauniina kesänä paitsi, kun ei ole varaa edes kulkuvälineisiin hypätä. Eilen illalla mietin, mitä yleensä minun ikäiseni tekevät ja millaista elämää he viettävät. Minulle normaalia olisi kun olisi vakituinen työpaikka, vakituinen asunto, jonkinlainen parisuhde/perhe. En omista näistä mitään. Olen käynyt tätä selviytymistaisteluani muutaman vuoden, enkä koskaan saa ponnistettua tarpeeksi pitkälle päästäkseni ns. normaalielämän pariin. Se kariuttaa myös parisuhteiden alkuni. En pysty enkä jaksa mitään, kun omat perusasiat ovat huonosti.
Joskus toivon että onni potkaisisi sen kerran ja voittaisin lotosta tai jostain arvasta edes pienemmän summan. Vaikka sen 10.000. Tai edes viisi tonnia..no, kaksikin riittäisi, eläisin sillä kolme kuukautta. Vaikka se on turhaa, laitan kuukausittain kymmenen euroa arpoihin/peleihin. Pieni toivonkipinä ajaa tähän vaikka tulos on joka kerta nolla.
Taas meni kahden tai kolmen päivän ruokarahat.
Löysin pelottavan kirjoituksen netistä
http://www.studio55.fi/artikkeli/1126559/
