Onneksi viikonloppu on takana. Olo on aivan toinen kun eletään arkea, vaikka se ei minun elämässäni mitään muutosta päivän sisältöön tarkoitakaan. Tai no tarkoittaa sen verran, että voi lukea kaikki työpaikkasivut läpi ja lähettää hakemuksia.
Mitään uutta harvemmin viikonloppuna ilmestyy.
Tulee siitä mukava toivontäyteinen olo aina kun on työhakemuksen laittanut eteenpäin.
maanantai 7. kesäkuuta 2010
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
Voi että nämä päivät matelee
Vielä toiset kuusi tuntia. Sitten ehkä voi mennä nukkumaan. Tässä tämäkin päivä on taas kohta mennyt. Istumalla tässä, lukenut uutisia, imuroin...en tiedä mitä muuta, nämä päivät menee sumussa, ohi vaan. Uloskaan ei jaksa lähteä kävelemään, ei ole energiaa kun ei saa syötyä kunnolla.
Päiväni kohokohta ehdottomasti suihku. Ihanalta tuoksuva suihkusaippua. Sen myötä kun hetkeksi sulkee silmänsä, olo on kevyt.
Päiväni kohokohta ehdottomasti suihku. Ihanalta tuoksuva suihkusaippua. Sen myötä kun hetkeksi sulkee silmänsä, olo on kevyt.
Kevyempi aamu
Tämä aamu tuntuu niin ihanalta eiliseen päivään ja iltaan verrattuna. Lisäksi on sunnuntai, mistä olen valtavan iloinen. Arkena elämä ei tunnu niin yksinäiseltä kun ihmisiä vilisee enemmän. Lisäksi tulee taas uusia avoimia työpaikkoja joita voi hakea.
Nyt kun ei minulla kauheasti muutakaan tekemistä ole, vietän aikaa paljon netissä. En tiedä kumpi mun päätä enemmän vaivaa, kateus vai ihan puhdas ihmettely, ehkä aika tasapuolisesti molemmat...nuorten tyttöjen/naisten blogeja lukiessa en voi kun ihmetellä, että kuinka näillä kaksikymppisillä (jotkut alle)ihmisillä joista moni on opiskelija, voi olla rahaa shoppailla niin älyttömän paljon? Ostetaanko näitä vaatteita osa-maksulla, luottokortilla, vai oikeasti käteisellä, ja jos niin kuinka se on mahdollista.
Jonkin verran kuitenkin kysymyksiä herättää juuri 20 vuotta täyttäneet ja vähän yli, joilla roikkuu käsivarsilla LV-laukkuja ym, ja itselläni on jostain kirpparilta joskus ostettu laukku niillä kriteereillä että "kunhan sinne mahtuu paljon tavaraa".
Noh, sen verran ajatukseni pyörivät kuitenkin oman ongelmaisen elämäni ympärillä, että en pitkäksi aikaa jaksanut mieltäni noista ihmettelyistä sumentaa. Enkä usein blogeja luekaan.
Haluaisin vaan elämäni normaaliksi...
Ihoni on alkanut kuivaa todella paljon. On siitä jo aikaa kun sen huomasin. Sekä jaloissa että käsissä on ihan selvä valkoinen kuiva kerros, ja jaloissa näkyy valkoisena ihon kuvio niin selvästi että siihen voisi piirtää päälle.
Rasvailu ei auta. Johtuukohan tämäkin stressistä.
Voi huominen tule jo. Kello on vasta 12 päivällä.Mihin seuraavat 12 tuntia kulutan ennen kuin uni kutsuu.
Nyt kun ei minulla kauheasti muutakaan tekemistä ole, vietän aikaa paljon netissä. En tiedä kumpi mun päätä enemmän vaivaa, kateus vai ihan puhdas ihmettely, ehkä aika tasapuolisesti molemmat...nuorten tyttöjen/naisten blogeja lukiessa en voi kun ihmetellä, että kuinka näillä kaksikymppisillä (jotkut alle)ihmisillä joista moni on opiskelija, voi olla rahaa shoppailla niin älyttömän paljon? Ostetaanko näitä vaatteita osa-maksulla, luottokortilla, vai oikeasti käteisellä, ja jos niin kuinka se on mahdollista.
Jonkin verran kuitenkin kysymyksiä herättää juuri 20 vuotta täyttäneet ja vähän yli, joilla roikkuu käsivarsilla LV-laukkuja ym, ja itselläni on jostain kirpparilta joskus ostettu laukku niillä kriteereillä että "kunhan sinne mahtuu paljon tavaraa".
Noh, sen verran ajatukseni pyörivät kuitenkin oman ongelmaisen elämäni ympärillä, että en pitkäksi aikaa jaksanut mieltäni noista ihmettelyistä sumentaa. Enkä usein blogeja luekaan.
Haluaisin vaan elämäni normaaliksi...
Ihoni on alkanut kuivaa todella paljon. On siitä jo aikaa kun sen huomasin. Sekä jaloissa että käsissä on ihan selvä valkoinen kuiva kerros, ja jaloissa näkyy valkoisena ihon kuvio niin selvästi että siihen voisi piirtää päälle.
Rasvailu ei auta. Johtuukohan tämäkin stressistä.
Voi huominen tule jo. Kello on vasta 12 päivällä.Mihin seuraavat 12 tuntia kulutan ennen kuin uni kutsuu.
lauantai 5. kesäkuuta 2010
Makaroonia ja tonnikalaa
Näin ne kolme euroa laitetaan pakon edessä riittämään kunnes se reilun viikon päästä tulee. Makaroonipussi 30 senttiä ja öljyssä oleva tonnikala 60 senttiä. Molemmat riittää kahdeksi päiväksi.
Halpa tonnikala on paskaa...ihmeellistä tummaa liejua jossa mustia möykkyjä seassa. Vatsakipu sen mukainen.
Menen nukkumaan tämän illan pois alta. Haluan nopeasti huomisen aamun. Jostain syystä pidän aamuista, vaikka mitään ei tapahdukaan.
Aamun tuoksussa ja aamuauringossa on toivo jostain.
Näinä päivinä sillä toivolla vaan on tapana hiipua ja viiletä päivän mukana liian raskaana tunteena rinnassa olevaksi taakaksi.
Halpa tonnikala on paskaa...ihmeellistä tummaa liejua jossa mustia möykkyjä seassa. Vatsakipu sen mukainen.
Menen nukkumaan tämän illan pois alta. Haluan nopeasti huomisen aamun. Jostain syystä pidän aamuista, vaikka mitään ei tapahdukaan.
Aamun tuoksussa ja aamuauringossa on toivo jostain.
Näinä päivinä sillä toivolla vaan on tapana hiipua ja viiletä päivän mukana liian raskaana tunteena rinnassa olevaksi taakaksi.
Hukkaan tämäkin päivä elämästäni
Tässä sitä on päivä mennyt taas, kuten viime päivät yleensäkin. Istuskellessa koneen äärellä, ikkunasta ulos tuijotellessa ja paremmasta haaveillessa.
Työttömälle, rahattomalle ja yksinäiselle ihmiselle viikonloput ovat pahimpia. Hiljaisia. Yksi päivä vielä, sitten on maanantai, jolloin istun taas puhelin kädessä neljään asti odottaen että jostain soitetaan työhaastatteluun ja edes joku asia muuttuisi paremmaksi.
Työttömälle, rahattomalle ja yksinäiselle ihmiselle viikonloput ovat pahimpia. Hiljaisia. Yksi päivä vielä, sitten on maanantai, jolloin istun taas puhelin kädessä neljään asti odottaen että jostain soitetaan työhaastatteluun ja edes joku asia muuttuisi paremmaksi.
..se mikä eniten surettaa..
on mistä kaikesta jään tänä kauniina kesänä paitsi, kun ei ole varaa edes kulkuvälineisiin hypätä. Eilen illalla mietin, mitä yleensä minun ikäiseni tekevät ja millaista elämää he viettävät. Minulle normaalia olisi kun olisi vakituinen työpaikka, vakituinen asunto, jonkinlainen parisuhde/perhe. En omista näistä mitään. Olen käynyt tätä selviytymistaisteluani muutaman vuoden, enkä koskaan saa ponnistettua tarpeeksi pitkälle päästäkseni ns. normaalielämän pariin. Se kariuttaa myös parisuhteiden alkuni. En pysty enkä jaksa mitään, kun omat perusasiat ovat huonosti.
Joskus toivon että onni potkaisisi sen kerran ja voittaisin lotosta tai jostain arvasta edes pienemmän summan. Vaikka sen 10.000. Tai edes viisi tonnia..no, kaksikin riittäisi, eläisin sillä kolme kuukautta. Vaikka se on turhaa, laitan kuukausittain kymmenen euroa arpoihin/peleihin. Pieni toivonkipinä ajaa tähän vaikka tulos on joka kerta nolla.
Taas meni kahden tai kolmen päivän ruokarahat.
Löysin pelottavan kirjoituksen netistä
http://www.studio55.fi/artikkeli/1126559/
Joskus toivon että onni potkaisisi sen kerran ja voittaisin lotosta tai jostain arvasta edes pienemmän summan. Vaikka sen 10.000. Tai edes viisi tonnia..no, kaksikin riittäisi, eläisin sillä kolme kuukautta. Vaikka se on turhaa, laitan kuukausittain kymmenen euroa arpoihin/peleihin. Pieni toivonkipinä ajaa tähän vaikka tulos on joka kerta nolla.
Taas meni kahden tai kolmen päivän ruokarahat.
Löysin pelottavan kirjoituksen netistä
http://www.studio55.fi/artikkeli/1126559/
Epäonnistunut
En osaa enää muuta kuin yrittää kirjoittamalla purkaa ahdistusta ja epäonnistumistani. Olen kolmenkymppinen nainen. Luottotiedot on avioliiton myötä menneet, määräaikainen vuokrasopimus päättyy, edessä on pimeys. Työtkin loppuivat. Uusia ei kuulu. Olo on ollut jonkin aikaa sietämätön. Rahaa ei ole mihinkään, nytkin tilillä on 3 euroa ja seuraaviin tukiin on viikko. Kuukaudessa jää rahaa 250. Siinä ovat toimeentulotukeni, loput menevät vuokraan joka on "liian suuri" ja siksi ei enempää heru.
Muutaman päivän olen vain nukkunut, melkein 20 tuntia vuorokaudessa. Herännyt, keittänyt kahvit, polttanut röökin parvekkeella, pyörinyt netissä, lukenut, nukkunut taas liikaa. Nyt on kahvi ja tupakkakin loppu, se pieni iloni kerran pari päivässä. Nukun liikaa varmaankin siksi, että asiat ovat kasaantuneet liikaa mieleeni ja muserrun niiden alle. On helpompi olla unessa, kun ei tarvi ajatella ja nähdä missä jamassa on. Jos olisi rahaa, ostaisin viinaa. En ole juurikaan alkoholia elämäni aikana käyttänyt, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että kutsu käy siihen.
En tiedä mistä pitäisi hakea apua masennukseeni, vai haenko mistään. Terveyskeskus tuskin ketään auttaa yhtään mitenkään. Sitä paitsi pelkään jo valmiiksi tylyä kohtelua jota en jaksaisi millään vastaanottaa.
"Lainaa kaverilta rahaa"...."Mene kavereiden kanssa johonkin niin piristyt". Ei ole kavereita. Tai on "kavereita", mutta ei ystäviä. Nämä muutama tuntemani ihminen elävät itsekin niukasti pienehköillä tuloillaan.
Ei ole ketään eikä mitään.
Eniten ahdistaakin, kun pankkitilikin on lähes nolla. Ei pääse edes hetkeksi mihinkään ulos pois näistä ajatuksista.
Muutaman päivän olen vain nukkunut, melkein 20 tuntia vuorokaudessa. Herännyt, keittänyt kahvit, polttanut röökin parvekkeella, pyörinyt netissä, lukenut, nukkunut taas liikaa. Nyt on kahvi ja tupakkakin loppu, se pieni iloni kerran pari päivässä. Nukun liikaa varmaankin siksi, että asiat ovat kasaantuneet liikaa mieleeni ja muserrun niiden alle. On helpompi olla unessa, kun ei tarvi ajatella ja nähdä missä jamassa on. Jos olisi rahaa, ostaisin viinaa. En ole juurikaan alkoholia elämäni aikana käyttänyt, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että kutsu käy siihen.
En tiedä mistä pitäisi hakea apua masennukseeni, vai haenko mistään. Terveyskeskus tuskin ketään auttaa yhtään mitenkään. Sitä paitsi pelkään jo valmiiksi tylyä kohtelua jota en jaksaisi millään vastaanottaa.
"Lainaa kaverilta rahaa"...."Mene kavereiden kanssa johonkin niin piristyt". Ei ole kavereita. Tai on "kavereita", mutta ei ystäviä. Nämä muutama tuntemani ihminen elävät itsekin niukasti pienehköillä tuloillaan.
Ei ole ketään eikä mitään.
Eniten ahdistaakin, kun pankkitilikin on lähes nolla. Ei pääse edes hetkeksi mihinkään ulos pois näistä ajatuksista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)